Blogia ylläpitää 19-vuotias eläintenhoitajaopiskelija, joka majailee arkipäivät Lalon kanssa Kokemäellä koulun asuntolassa ja matkustaa viikonlopuiksi kotiin Hilun ja muiden luo.
Alunperin halusin koiran vain seuraksi, eikä mitään kummempia harrastustoiveita ollut. Hilun kanssa aloitettiin kuitenkin näyttelyissä käyminen toisen omistajan toiveesta ja sille tielle ollaan jääty. Hilun kanssa ollaan kisakentille asti päästy myös rally-tokossa, vaikkakin tällä hetkellä neidin kanssa temppuillaan lähinnä kotona.
Lalon kanssa pääsin vihdoin aloittamaan agilityn, ja laji on vienyt meidät täysin mennessään! Itse olen aina tykännyt liikkua, ja mikä olisi parempaa kuin urheilla yhdessä koiran kanssa? Nuorempana olen harrastanut mm. pesistä, showtanssia ja yleisurheilua, ja kyllä niistä on jotain hyötyä agilityssakin ollut. Itse koen agilityssa vahvuudekseni nimenomaan sen, että pääsen kovaa ja pystyn muutenkin liikkumaan helposti. Toki sen koiran voisi kuitenkin opettaa irtoamaan...
Myös todella monet muut lajit kiinnostavat, ja toivottavasti tulevien koirien kanssa päästään niissäkin kilpailemaan. Näitä ovat esimerkiksi koiratanssi, koirafrisbee ja canicross (sekä muut vetolajit). Vetojuttuja tehdään nyt jo omaksi iloksi, enkä mä kunnon vetokoiraa haluaisikaan. Lalo oppii niin hitaasti, että koiratanssikisat voidaan unohtaa toistaiseksi, eikä se oikein frisbeetäkään saa kiinni... Hilun luonteen takia sen kanssa ei enää lähdetä kisaamaan, mutta kotona treenataan senkin edestä.
Koirien lisäksi musiikki on kuulunut isosti elämääni, sillä olen soittanut selloa aktiivisesti ekaluokkalaisesta lähtien. Pianoakin pimputin muutaman vuoden, mutta nyt opiskelujen takia se jäi kokonaan pois ja sellonsoittokin vähentyy huomattavasti. Orkesterin mukana olen päässyt käymään monissa maissa, mm. Tanskassa, Ruotsissa, Saksassa, Itävallassa, Färsaarilla, Tsekissä ja nyt viimeisimpänä Unkarissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti